Tekoälyn kehitys on tehnyt viime aikoina valtavia harppauksia eteenpäin. Tietokone tekee parempia diagnooseja kuin kokenut lääkäri, pystyy tunnistamaan tunnetilan ihmisen äänensävystä, ja voittaa ihmiset jo käytännössä kaikissa lautapeleissä.
Tekoälystä on povattu seuraavaa teollista vallankumousta. Kuten kaikissa edellisissä teollisissa vallankumouksissa, suuri määrä ammatteja katoaa ja uusia vastaavasti syntyy. Ei ole mitään syytä, miksi tämä ei olisi totta myös luovalla alalla.
Koska en ole tekoälyasiantuntija, ja luovalta alaltakin on jo puolen vuoden pituinen osaaminen, olen rohkeasti eri mieltä. Tekoäly tai tietokone tekee viime kädessä päätöksiä, ja nämä päätökset ovat suhteessa johonkin selkeään tavoitteeseen. Tavoitteita voivat olla vaikkapa nämä: voita shakkipeli, tai analysoi, onko tässä mammografiakuvassa syöpäkasvain, tai esimerkiksi arvioi kuvastaako tämä logo yrityksen visiota.
Jotta päästään pikkuisen eteenpäin siinä, millaisia päätöksiä tekoäly voi tehdä, on hyvä verrata tavoitteen asetantaa SMART-tavoitteeseen.
S = Specific, eli tavoite on määritelty.
M = Measurable, eli tavoite on (jollain tavalla) mitattavissa.
A = Achievable, eli tavoite on saavutettavissa oleva.
R = Relevant, eli tavoite on merkityksellinen.
T = Time-based, eli tavoite on aikaan sidottu.
Esimerkkini tavoitteesta voittaa shakissa täyttää kaikki nämä kriteerit – yleensä pelit pelataan shakkikellon kanssa. Toki voidaan olla montaa mieltä siitä, onko pelin voittaminen merkityksellistä, mutta harva kuitenkaan pelaa hävitäkseen.
Luovassa työssä joudutaan kuitenkin pian hankaluuksiin tavoitteen määrittämisessä: toimistomme suunnitteli ilmastonmuutospostimerkin, mutta oliko tämän työn tavoitteena havahduttaa ihmiset ilmastonmuutokseen, saada Postille lisää myytäviä postimerkkejä, vaiko kenties se, että postimerkki oli taiteellisesti laadukas – vai kenties jopa omalta osaltaan estää ilmastonmuutosta?
Mittaamisessa ajaudumme yhä syvemmälle suohon. Miten mitata postimerkin vaikutusta ihmisten havahtumiseen, tai kuinka mitataan taiteellista laadukkuutta? Muut tavoitteet ovat kenties vielä saavutettavissa, paitsi ilmastonmuutoksen estäminen, mutta tämä tavoite onkin ainoa, joka on oikeasti merkityksellinen – tämä on kyllä kirjoittajan subjektiivinen mielipide.
Aika-aspekti vaikeuttaa yhtälöä entisestään: luovan työn todellinen arvo selviää vasta vuosien päästä. Yksi tekoälyn vahvuuksista on se, että sen avulla kyetään tekemään supernopeita iteraatioita valtavalla laskentateholla. Entä sitten, jos yhden iteraation lopputulos selviääkin vasta vuosien päästä? Luovan työn arvoa on hankala arvioida tietyn ajanhetken kriteereillä, ja parhaimmillaankin iteraatioita pystytään tekemään tuntiaikaskaalalla.
Hyvin onnistuneessa luovassa työssä päästään puoliväliin SMART-tavoitteissa: ”Tämä ilmastonmuutospostimerkki vaikutti 10 000 ihmisen ilmastoasenteisiin vuonna 2018.” Valitettavasti, tai onneksi, tämä vaikuttavuus ei ole tekoälyllä vielä pitkään aikaan arvioitavissa.
Tekoälyllä on kuitenkin oma paikkansa luovalla alalla auttamassa luovaa suunnittelua. Tekoäly voi huomauttaa, jos fonttien pistekoko poikkeaa toisistaan, tai jos valokuvan rajaus ei ole onnistunut. Luovan alan piirre vain on se, että välillä tämä on tarkoituksellista, joten viime kädessä suunnittelija tekee päätökset.
”Luovan työn tehtävänä on herättää tunnereaktioita, ja tämä vaatii useimmiten yllättävyyttä.”
Tekoäly toimii, kun asiat ovat toistettavia ja toistuvia, kuten esimerkiksi kasvainten löytäminen mammografiakuvista tai fonttien pistekokojen vertailu. Luovan alan tehtävä taas on tehdä asioista yllättäviä. Toistettavuus ja yllättävyys ovat vaikeita yhdistettäviä. Luovan työn tehtävänä on herättää tunnereaktioita, ja tämä vaatii useimmiten yllättävyyttä.
Ollaan siis huoleti, tekoäly ei vie luovan alan työtä – itse ennustan, että työt lisääntyvät, koska ei tunnereaktioiden tarve mihinkään katoa.
